Kolme ulkotoiminnan lajia
Tanskalainen arkkitehti Jan Gehl, jonka teos Life Between Buildings ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1971, jakaa ulkotoiminnan kolmeen ryhmään. Välttämättömät toiminnat, kuten työmatkakävely tai bussin odottaminen, tapahtuvat lähes missä tahansa olosuhteissa. Valinnaiset toiminnat, kuten auringossa istuminen tai pidempi reitti puiston läpi, tapahtuvat vain silloin, kun ympäristö kutsuu niihin. Sosiaaliset toiminnat, kuten keskustelu, leikki ja sattumanvaraiset kohtaamiset, syntyvät kahden ensimmäisen pohjalta, kun ihmiset jakavat tilaa tarpeeksi kauan.
Käytännön opetus on, että paikan parantaminen harvoin muuttaa sitä, kuinka monta välttämätöntä matkaa sen läpi kulkee, mutta se voi merkittävästi muuttaa sitä, kuinka paljon valinnaista ja sosiaalista toimintaa paikka isännöi. Kun arvioit tutkimuskohdettasi, kysy, kuinka suuri osa kirjaamastasi toiminnasta oli valinnaista. Paikka, joka on täynnä ihmisiä, jotka vain kulkevat ohi, ei vielä ole julkinen tila Gehlin laajemmassa merkityksessä.
Oppitunti 2.2Mukavuus tulee ensin
Whyten eniten siteerattu havainto on, että ihmiset istuvat eniten sellaisissa paikoissa, joissa on istumapaikkoja. Se kuulostaa itsestäänselvältä, mutta monet 1960-luvun aukiot suunniteltiin penkkeineen liian korkeina, liian kapeina tai liian kiiltävinä käytettäviksi. Hänen suosituksiinsa kuuluivat istuinpenkit, jotka ovat riittävän syvät istuttavaksi molemmilta puolilta, aurinkoa ja varjoa, puita, vettä ja ruokaa. Siirrettävillä tuoleilla oli eniten merkitystä, koska ne antavat ihmisille mahdollisuuden säätää asentoaan auringon, ystävien tai yksityisyyden mukaan.
Vertaa muistiinpanoissasi käytettyjä ja tyhjiä istuimia. Selitä ero mukavuustekijöiden avulla: suuntaus aurinkoon, suoja tuulelta, selkätuki, näkymä, melu ja etäisyys toimintaan.
